Puolen vuoden yrittämisen jälkeen sain aikaiseksi varata työterveydestä ajan ikäryhmätarkastukseen. Ehti jo työterveyden palvelutarjoajakin vaihtua välissä. Labrat ehdin käydä toisaalla ja nyt sitten itse tarkastus uudessa paikassa. Kuinka ollakaan, olin mokannut potilastietojeni siirron vanhalta uudelle. Muistan kyllä että lupalappu tietojen siirtoon makasi työpöydälläni viimeiseen palautuspäivään asti.  Eikä vain siksi, että olisin sen unohtanut tai että odotin viimeistä mahdollista hetkeä se tehdä. Vakavasti nimittäin mietin, haluanko siirtää historiani (taakkani) uuteen työterveyteen. Viimeisenä palautuspäivänä kuitenkin päätin että haluan, koska on se kai minunkin etu. Täytin lapun ja laitoin sisäisen postin mukana. Mutta, syystä tai toisesta (muistan väärin tai sisäinen posti jumitti tai…) tietojen siirtoa ei oltu tehty lupalapun puutteen vuoksi. Olin kuulemma ainoa koko talossa.

Puhelimessa aikaa varatessa hoitaja sanoi, että voimme tilata vanhasta tt:sta kuitenkin tarvittavat tiedot. ”Ei nyt minkään yksittäisen flunssan takia kannata, mutta jos jotain muuta. Onko sinulla esimerkiksi jotain perussairautta?”. Huonekaverin kuunnellessa kaapin toisella puolella vastasin ”ei varsinaisesti”.

Kun saavuin tt-hoitajan luokse, oli hänelle varmasti sanomattakin selvää, että mikä minua ainakin vaivaa. Puheripuli ei taida olla tauti, mutta ADHD voi myös välillä tuottaa jotain sen kaltaista. Puhuin ummet ja lammet – välillä asian vierestä ja välillä kai asiaakin. Välillä ajatus katkeili ja tarinan fokus katkesi. Perussettiä.

Päästiin me pitkälle ilman niitä taustatietojakin, kun kerroin ainakin omasta mielestäni olennaiset. Välillä iski skeptisyys, että onkohan hoitsu ihan niin pihalla asioista, kun antoi ymmärtää. Vaikea uskoa, että jossain määrin ”riskipotilaaksi” (paljon saikkua ja mt- & neurologisia haasteita) luokiteltavan historiasta ei briiffattaisi uutta työterveyshuoltoa, varsinkin, kun taustatietoja ei ole saatavilla. Tth osasi kuitenkin kysyä minulta olennaisia asioita mm. nukkumiseen ja lääkitykseen liittyen. Hetken jo epäilin, että voiko olla tietovuotoja ihan psykiatriltani asti, vaikka käynkin siellä privana. Tai no, viime kesänä menin psykin luokse tt-lekurin lähetteellä, mutta jätin toimittamatta konsultaatiovastauksen tt-huoltoon, koska piti sisällään sellaista tekstiä, mitä en halunnut jakaa. Jätin kyllä myös käynnin laskuttamatta työnantajalta ja jotenkin kuvittelin, että sillä verukkeella mun ei tarvitse käynnistä toimittaa yhteenvetoakaan. Voi olla täysin väärä olettamus, jonka tajusin yli puolen vuoden viiveellä. Ja siis työterveys on saattanut karhuta sitä lappua suoraan tältä lekurilta, koska olin allekirjoittanut suostumuksen tietojen luovutukseen tämän käynnin osalta. Kääk!

Noh, muuten taas kaikki about kunnossa. Päänuppinikin, tai ei se kunnossa ole koskaan ollutkaan, mutta mitään olennaista ei nyt päällä. Kunnes toisin todistetaan. Läski alkaa ilmeisesti kertymään tasan kaksi viikkoa siitä kuin ikää tulee mittariin sen verran, että ”ilmaiset vuodet” on eletty, tt-hoitajan sanoja lainaten. Onko sitä pakko alkaa seuraamaan mitä suuhunsa tunkee? Perskeles. Ja prillikauppaan pitäisi mennä, tai ainakin näkö tarkistuttaa. Vastahan siitä on 11 vuotta kun silloiset työkaverit olivat huolissani näöstäni, kun en autoa ajaessani erottanut yhdestä liikennemerkistä eri värejä. No kävin minä siitä kahden vuoden päästä silmälääkärissä ja siitä kahden vuoden päästä hankin silmälasit. Tuli tarpeeseen… kun vaan muistaisin käyttää/ottaa mukaan silloin kun se tarve on.