Kovasti mietityttää, että oliko masennuslääkeannoksen puolittaminen kolme viikkoa sitten viisasta. Huomaan, että aavistuksen verran ahdistuneisuus on lisääntynyt, ja sellaiset toistuvat päässä pyörivät ajatukset, joita joudun sammuttamaan tietyillä toiminnoilla (jonkinlaisia pakkotoimintoja kaiketi). Kun viime kesänä tuon lääkityksen aloitin tajusin kuinka paljon nimenomaan ahdistusoireet ovat viime vuosina vieneet energiaa, siis aivan hillittömästi. Jos päässä pyörii ison ajan päivästä ahdistusta synnyttäviä ja ylläpitäviä ajatuksia ja joita yrittää pakonomaisesti tainnuttaa. Huh! Vaikka siis primäärisyy lääkitykseen tuolloin oli masennuksen taltuttaminen, mutta bonuksena katosivat ahdistusoireet. :)

Vaikka lääkealoituksen jälkeen kaikki on mennyt hyvin,  niin pari viime kuukautta olen käynyt keskustelua itseni, ja välillä myös psykiatrin kanssa, että missä menee normaalin hyvinvoinnin raja – ja milloin voidaan suhteettoman hyvin. Olen jo väsähtänyt lääkärin kanssa käymääni käänteispsykologiseen vänkäämiseen, ja teen mieluimmin itse johtopäätökset, kuin jatkaisin sitä vänkäämistä. Itsepähän tuon kyllä aloitin…ja olen taas osoittanut olevani äärimmäisen hankala ja itsepäinen hoidettava. Hip-hurraa!