Ei ole kovin imartelevaa kun esimies huomauttaa eräässä tekeleessäni olevista kirjoitusvirheistä, ja sen jälkeen vielä kysyy, onko äidinkieleni suomi.

Vastaan, että  kyllä on, mutta olen muuten vain huono suomen kielessä.

Olen tiennyt aina tämän heikkouteni. Sitä aiheuttaa joku määrittelemätön diagnosoimaton, mutta varmasti olemassa oleva lukihäiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö sekä puutteelliset tiedot suomen kielioppisäännöistä (mikä johtuu yleisestä kiinnostuksen puutteesta äidinkieleen kouluaikoina).

Olen kuitenkin osannut elää tämän vaivan kanssa tekemättä siitä ongelmaa. Ongelma voi olla vastaanottajan, niin kuin tässä tapauksessa. Kaikki kuitenkin ymmärsivät varmaankin  viestini sisällön. Saa sitä pilkkua halkoa, toki. Joillekin sillä pilkun paikalla on isompi merkitys kuin toisille.