Eilinen aamu ja tehottomuus meni puhtaasti viikonlopun riekkumisen piikkiin, mutta tästä aamusta olen epävarma. Nukutti taas ihan pirusti, kun taas joinain aamuina nousen tikkana ylös jo ennen kellonsoittoa. Ajaessani töihin silmäkulmat kostuivat…ihan itsekseen. Saas nähdä millainen päivä on tiedossa ja kuinka kauan tämä olo jatkuu. En pidä tästä olosta.

Onhan se hiukka absurdia, että silloin kun tuntuu olevan vauhdikkaampi päivä, tajuan sen olevan poikkeavaa ja olen vähän huolissani, vaikka olosta kyllä nautin. Sitten kun tulee tällaisia hetkiä kuin nyt, kaipaan kovasti siihen toiseen olotilaan siitä huolimatta, että tiedän ettei sekään ole hyväksi.

Aloin pitämään mielialapäiväkirjaa, jotta saisin  itselleni konkretisoitua miten tässä menee, ja ennen kuin pitäisi hakea seuraava SSRI satsi apteekista, ehkä pitäisi olla yhteydessä nuppitohtoriin. Lopetin kirjeenvaihdon hänen kanssaan, kun alkoi tympimään sen käänteispsykologiset yritykset saada mut toimimaan oikein.  No se varmaan tietää, että olen yhteydessä siihen viimeistään sitten, jos olo alkaa olemaan pysyvämmin miinuksen puolella.