Taas miehen viime aikoina esittämät kysymykset/toteamukset herättävät epäilyni. Oliko töissä kuinka kiire? Kylläpä sinä taas jaksat lenkeillä, kuinka paljon tällä kertaa juoksit? Kuinka paljon nuo maksoivat (jostain ostamastani  tavarasta)? Onpas sinulla ollut paljon juhlimista! Lisäksi nukkumaan menoaikana salaa vahtailu ym. Ei nuo mitenkään perusteetta ole heitetty. Parin viikon normaalin olotilan jälkeen on tuntuu taas olevan pöhinää päässä ja aamuherätykset tuntuvat yllätävän vaivattomilta siihen nähden, että illalla nukahdan vähän vaikeammin. Viime vuonna käynnistelin aikas lailla tähän aikaan moottoreita myöhempää hypoa varten, niin kuin myös kymmenen vuotta sitten.  Ja viime vuonna se alkoi juoksulenkkien pituuden ja määrän kasvulla, jota selittelin silloin(kin) ennalta ehkäisynä lomakiloja vastaan...Mutta siltikin voi myös olla, että tämä on minun kuvitelmaa/harhaluuloisuutta, että mies muka minua vahtaisi.

Ensi viikolla olisi lekurikäynti, jonka olen varannut siinä toivossa, että masennuslääkitys lopetettaisiin. Nyt on nimittäin tullut se vuosi täyteen, jota lekuri suositteli – minimissään toki. Olosuhteet ovat muuttuneet melkoisesti tässä vuoden aikana positiiviseen suuntaan ja oikeasti uskon, että minun olisi mahdollisuus selvitä ilman tuota lääkitystä. Voi tietenkin olla, että lekuri haluaisi purkaa lääkityksen joka tapauksessa, edellisessä kappaleessa olevasta syystä, ja laittaa mieluimmin mut popsimaan tasaajaa tai sitten ottamaan sen SSRI:n kaveriksi.

Oikeasti en kyllä haluaisi mennä lääkäriin, mietin vähintäänkin ajan siirtämistä syssymälle, mutta se tarkoittaisi sitä että pitäisi hakea vielä yksi täyslaidallinen lääkettä apteekista. Lääkkeiden lopettamista kerta laakista on tullut kokeiltua enkä usko kenenkään suosittelevan tekemään sitä uudestaan.  Toisaalta lääkekatto on jo paria kymppiä vailla ”saavutettu”, joten alkaa olla loppuvuoden osalta ihan sama paljonko lääkkeistä pitää maksaa.

Huoh. Vähän jänskää. Ja mietityttää minkälaisen lähestysmistavan otan asioiden esittämiseksi.