Onkin ollutkin liian hyvä vuosi ollakseen totta. Tai totta se on, joskin lääkityksen tuomaa lumevaikutusta on voinut olla. 

Hyvät enteet huonoon ensi lukukauteen on olemassa. Niitä tipahtelee:

  • Mies palaamassa vuoden breikin jälkeen töihin, mikä tarkoittaa arjen aikataulujen huomattavaa kiristymistä.
  • Esikoisen todetut, mutta ei tutkitut, oppimisvaikeudet. Pitäisi tutkia, tutkituttaa, vaatia tutkimuksia. Järjestää mahdollinen tarvittava apu.
  • Esikoinen jäi täysin odotusten vastaisesti ilman iltapäiväkerho paikkaa. Ei häntä haittaa, odottelee kuulemma puhelimensa kanssa koulun pihalla (pahimmillaan odotusta 4 h), kunnes soitan ja ilmoitan tulevani kotiin. Just.
  • Pojan aivan loistavaksi todettu ja pojan tykkäämä ope vaihtuukin. Vielä toukokuussa oli jatkamassa ja poika ilahtui. Mutta nyt...jäämme jännityksellä odottamaan, millainen opettaja syksyllä on vastassa.
  • Omassa duunissa ehkä organisaatiomuutoksia odotettavissa parin vuoden aikavälillä. Niin kun mä just sain tilanteen stabiloitua muutaman vuoden kärvistelyn jälkeen.

Huokaisen nyt noista viimeisimmän uutisen jälkeen ja toivon, että palikat loksahtavat uomiinsa ja muutaman päivän päästä tilanne tuntuu hallittavissa olevalta.