Kun omat lähisukulaiset eivät ole yhtään sen helpompia tapauksia kuin minäkään, on joka kesä yhteistä aikaa mökillä viettäessämme aineksia pahempaankin riitaisuuteen. Onneksi, monesti riidat ovat aika eteläeuroppalais-tyyppisiä: nopeita räjähdyksiä, kiivaita väittelyitä js tinkimätöntä periksiantamattomuutta. Jokainen esitttää kärkkäästi oman mielipiteensä eikä kukaan anna tuumakaan periksi - ja asia on nopeasti loppuun puitu.

Tiivis yhteiselo myös aktivoi minussa ei-toivottuja ajatusrykelmiä, jotka juontavat juurensa jostain lapsuudesta. Kun en edelleenkään ole ihan sellainen kuin vanhempieni ja veljeni mielestä pitäisi eli temperamentiltani, arvoiltani, mielipiteissäni yms. samanlaisia kuin he. Asennusvirhe. Nyt toista viikkoa minulla on ollut huonompi olo kuin pitkään aikaan, tai yli vuoteen. Mielessäni pyörii epämääräisiä haaveita katoamisesta, syvyyteen, tai johonkin yhtä epämääräiseen.

Samanaikaisesti kaikki vähänkään hypomaniaa muistuttavat oireet ovat kadonneet. Juoksulenkki, nou. Terveellinen ruokavalio, nou. Jumppaaminen, nou. Nukkuminen, jees. Yleinen fiilis, nou. Alkoholi, jees. Kaikki mikä reilu kaksi viikko sitten tuntui tärkeältä ja tavoittelemisen arvoiselta, on nyt ihan nou. Tämäkin tuntuu pahemmalta kuin yli vuoteen. Mitäköhän sit seuraavaksi? Ylös, alas vai jotain ihan muuta?