En viiden vuoden harjoittelunkaan jälkeen osaa käyttää työpaikan kellokorttilaitetta. Saldo töihin tullessani oli -196 h, kun totuus on jossain +8 h kohdalla. Aloitin loman jälkeisen elämän olemalla yhteydessä HR:ään, jossa varmaan taas  totesivat ja murisivat samalla kun korjaavat vääriä leimauksiani, ettenkö viiden vuoden harjoittelunkaan jälkeen osaa käyttää kellokorttilaitetta. En.

Saapuneita sähköposteja 128 kpl, joista kahdessa minuutissa heitin roskiin 92 %. Ja niistä jäljellä olevista 8 %:sta puolet oli työhön liittymättömiä. Eli siis aivan loistava tulos!

Mökkipitäjän kirjastosta lomalla lainatuista kolmesta dvd-elokuvasta yksi dvd on kadoksissa. Myös vuosi sitten kadonnut dvd on edelleen kateissa ja siitä hyvästä syntynyt 10 euron velka kirjastoon maksamatta, koska kirjastokorttini oli kateissa enkä voinut siksi edes maksaa velkaani, vaikka yritin (nyt lainaukset tehtiin äitini kirjastokortilla, joten kohta on hänkin lainauskiellossa).

Yksi klassikko jäi toteutumatta: muistin nimittäin tietokoneen salasanani ja myöskin sen, mihin piilotin lapun johon olin salasanan varmuuden vuoksi kirjoittanut. Jotain edistystäkin siis! It-tuessa saavat sentäs hengähtää, kun tavoistani poiketen en joutunut sinne ensimmäisenä soittamaan.

"Lomaltapalaaja, tarvitsetko lääkäriä?"- otsikolla oli sähköpostiini tullut viesti puoli tuntia ennen kuin saavuin töihin. "Että nyt hetikö, mistä ne tiesi?", tuumasin itsekseni. Mutta viesti olikin roskapostiksi luokiteltava mainosviesti. Huh, ei ne sittenkään tienneet.