Juu, tänään oli sellainen päivä. Sain kuulla monta sellaista asiaa, joita en olisi halunnut kuulla - ainakaan kaikkea yhden päivän aikana. Toisaalta säästyypä ahinappeja, kun ei murheet jakaannu monelle päivälle. Toisaalta yksi murhe päivässä ei välttämättä edellyttäisi napin ottamista.

Päivän ehdoton negatiivisuuden huippukohta oli se, että kerroin avoimesti äidilleni miten olen kokenut vuosien varrella minua kohdeltavan epäoikeudenmukaisesti ja kuinka äitini juonii sisarukseni kanssa minun selän takana. Sanoin että minulla olisi paljon esimerkkejä matkan varrelta, joita en ole halunnut tapahtumahetkellä ottaa puheeksi, sillä minä liputan rehellisyyden ja avoimuuden puolesta ja olen odottanut, että asioista keskustellaan minun kanssani suoraan. Näin ei ole käynyt.

Kaikkein surullisinta on se, äitini suhtautui väitteeseeni täysin neutraalisti, ei hämmentynyt eikä lähtenyt kyselemään tarkempia yksityiskohtia eikä myöskään selittelemään. Puolittain jopa myönsi tällaista tapahtuneen eikä tuntunut sitä katuvan. Hämmentävää (tosin ehkä hänellekin  mun keskustelun avaus) ja erityisen surullista, kun kyse on omasta äidistä ja ainoasta sisaruksestani.