Todella kokonaisvaltainen ahdistus pitää mut otteessaan. Se kulkee mukana joka paikkaan, ilmiasu tilanteesta riippuen vaihtelee.

Tässä nyt, mä istun ja naputan. Jalat ristissä, kankeana jännityksestä. Jännitys joka kumpuaa ahdistuksesta. Ikään kuin olisin kokoajan jossain valmiustilassa. Sydän hakkaa ja pää täyttyy ei toivotuista ajatuksista. Itsesyytöksistä. Keskittymisen ylläpitäminen oikeassa asiassa on vaikeaa.

Tässä tilanteessako kannattaa alkaa vähentämään lääkitystä? Uh.