Nyt on kyllä epäonnistunut olo: en osaa olla edes kunnon psykiatrinen potilas, tai siis sellainen kun haluaisin itseni olevan. Lääkärin mielestä olen kyllä ihan varmasti ehta sellainen.

Menin ihan hyvällä ja yhteistyökykyisellä tuulella vastaanotolle, sillä ajatuksella, että haluan asioiden etenevän…mutta ensimmäinen väärä kysymys lekurin suusta sai mut hermostumaan. Siitä innostuneena se  alkoi leikkimään terapeuttia ja alkoi analysoimaan mun voimakasta tunnereaktiota...josta hermostuin entisestään. Mun mielestä mun tunnereaktion pohtiminen oli sen käynnin kannalta/siinä tilanteessa epärelevanttia. Kyllä minä tiedän sen pitkäaikaisen ajattelumallin, joka aktivoi tunneryöpyn tietyissä, jo tunnetuissa, tilanteissa.

Olin hiljaa, tuijottelin välillä kattoon ja välillä seinään, tai sitten kengänkärkeäni. Lekuri istui hiljaa ja tuijotti mua niin kauan kunnes hermostuin sen tuijotukseen ja käskin olemaan tuijottamatta. Se kai kyllästyi ja meni koneelleen naputtamaan uutta stimulanttireseptiä.

Mua ärsyttää, että se on lähtenyt mun leikkiin mukaan ja erityisesti se, ettei se voinut sitä myöntää. Olen sille kuitenkin kirjoittanut sellaisia faktoja itsestäni  sähköpostitse, että niitä mun mielestä lekuri ei voi ohittaa, vaikka minä itse yrittäisinkin niin tehdä. Kun otin puheeksi puheeksi lääkärin vastuun, sain lekurissa aikaiseksi yllättävän, jopa defensiivisen, reaktion. Se käänsi  salamana tietokoneen ruudulta katseensa kohti mua:  hyvin hyvin intensiivinen katse, josta ei halunnut luopua. Vakavalla naamalla ja erittäin selvästi artikuloiden alkoi  referoimaan tietokoneen ruudultaan käymäämme sähköpostikeskustelua ja sen perusteella alkoi perustelemaan  tekemiään hoitosuosituksia - ohittaen kuitenkin ne viestittelyn merkityksellisemmät, hoitoon eniten vaikuttavimmat  faktat. Ja minä vänkään. ”Sitten on jotain mitä minä en vielä tiedä. Minä en ole mikään ajatustenlukija, vaan pelkkä psykiatri.”, oli vastakommentti.  Kun en pyytänyt ajatuksiani lukemaan, vaan ajatuksella lukemaan ne viestit, jotka olen hänelle lähettänyt. Turruin ja annoin olla: ihan sama mulle, olen kai itse ymmärtänyt väärin, antaa olla.

Suositteli testaamaan jotain toista lääkäriä, jos minä en voi luottaa häneen... Ei nyt mennyt ihan tavoitteeni mukaan tuo(kaan) käynti. Koskakohan opin?