Päivän olotila ei ole masennnus, ahdistus, hilpeys, vaan ehkäpä...ihan perusvitutus, ja ärtyisyys. Joka kumpuaa tai sitten ei kumpua siitä, että taas mulla on päällä joku flunssankaltainen enkä pääse liikkumaan. Tai pääsisin, mutta yritän ensimmäistä kertaa elämässäni olla viisas, ja olla pitkittämättä hyvin alkanutta tautia. 

Onhan tuota muutakin vitutusta tälle päivälle: paikallaan (mun mielestä) liian kauan junnannut raportti, epämääräinen jalkakipu, kuopuksen hermoaraastavat krooniset kekkuloinnit, esikoisen koulusta näytille tulleet matikankokeet, miehen aikataulut ja priorisoinnit, sade, pimeys, puuttuvat joulukortit, yleinen jaksamattomuus, oma naama, "lähi"postin sijainti, haisevat (siis tuoksulla varustetut haisevat) terveyssiteet, ajatusten juoksemattomuus...

Tekisi mieli vain möllöttää ja tuijottaa valkoista kattoa. Tai nukkua, vaikkei väsytä.