Jotta saisin hyvä mutsi-fiiliksen maksimoitua tässä ennen joulua ja että saamme hyvät eväät kevätlukukauteen, piti käydä vielä kurkkimassa Wilmaan. Ja kas, opettaja oli laittanut pojan tuntimerkintöihin yhden myöhästymisen viimeiselle kouluviikolle. Kuinkakohan monta olisi pitänyt laittaa, jos olisi koko syksyn osalta merkinnyt? Onneksi ei  ollut tehnyt niin.

Tämä juttu kyllä hävettää. Myönnän, että liian monta kertaa poju on lähtenyt aamulla viime minuutilla, mutta myös niinä aamuina kuin mies on ollut lähettämässä. Ja kyllä pojallakin on osuutta asiaan, kun pukeminen ja/tai pukemiseen hoputtaminen tapahtuu tasolla "sukka...toinen sukka...hei - alkkarit verkkaiden alle...missä toinen hanska?... muista laittaa huppari alle...vetskari kiinni...".  Eteisessä tarkistetaan vielä, että avaimet ja kännykkä on repun etutaskussa, mutta siitä huolimatta pojan pitää ensimmäisenä ulko-ovesta ulos astuttuaan vielä kerran tarkistaa. Tietenkin hyvä, että tuossa asiassa on huolellinen...

Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta tässä kohtaa on pakko. Miten opettaa lapselle täsmällisyyttä kun ei itsekään osaa?