Siihen nähden, että olen viimeiset 4 pv viettänyt aikani lähes 24 h kahden terhakkaan lapseni kanssa ja siihen päälle vielä kolmatta päivää kotona makaava influenssainen mies, olen yllättävän järjissäni. Olisi ollut mahdollisuutta vaikka mihin. Voin sanoa, että ääntäni oon joutunut korottamaan tuhansia kertoja, ilman toivottua vaikutusta. Olen kantanut lapsia eri huoneisiin tavoitteenani rajoittaa ja olen kävellyt pitkin kämppää pitäen kuopuksen kädestä kiinni, jottei pääsisi tekemään tuhojaan. Olisin voinut päästää itseni paljon helpommalla sallimmalla sähköisten laitteiden suuremman käytön, mutta mun luonto ei salli mun toimivan niin. 

Jonain päivänä yritin vielä tehdä jotain järkevää, ajattelua vaativaa. Useamman avautumisen jälkeen tajusin, että ei saatana, pare on etten kuvittelekaan että voisi tehdä jotain pyykin lajittelua järkevämpää. Aloin sitten puhumaan lasteni kanssa Brain blasterzeista ja ehdotin, että lähdetään kävelyretkelle ja samalla mennään Ärrältä ostamaan niitä. Mikä on se maku, jota haluutte mun maistavan? Sitruuna! Mustikka! = osui ja uppos. Lähdettiin, aika viivana. Kaikki hyvin tasan niin kauan, kun taas astuttiin kotiovesta sisään... Ai niin, ja nyt sit tietty jänskätään, kuka ottaa seuraaavana kopin influenssasta!

Kuulostan varmaan melko negatiiviselta, mutta sitä en oo, vaan tää on niin tätä. Sitä paitsi tämän postauksen ensimmäinen virke oli suorastaan erittäin positiivinen!