Nopea dialogi tämän ihmistyypin kanssa.

 

 

Hän: Mikä oli lomamatkallasi parasta?

 

Mä: Luonto, kaikessa karuudessaan. Vaihtelevat sääolosuhteet, kova tuuli, jopa myrskytuuli. Kaupunkioloissa ei mitään viehättävää.

 

Hän: Aha. Millaista ruokaa siellä sai?

 

Mä: Ihan normiruokaa, jolla sai vatsansa täyteen. Ei syöty mitään paikallista ja ruokailu oli toissijaista tällä reissulla.

 

Hän: Aijaa.

 

 

Ei varmaan siis mitään sellaista mitä hän arvostaa, esim. erilaiset kulttuurielämykset, kaupungin vilinässä hengailu, kulinarismi.

 

Jätin kertomatta…

 

..että tutustuin paikalliseen hautausmaahan, joka sekin oli karu ja kaunis. Otin paljon valokuvia sammaloituneista hautakivistä ja tutkailin ihmisten kuolinaikoja.

 

...että minusta oli kiehtovaa käydä maanjäristyksen runtelemassa kylässä ja pohtia kuinka luonto on joskus todella julma.

 

...että ihastuin paikallisen sarjakuvapiirtäjän teokseen. Mahtavuutta.

 

...että samastuin hiukka viikinkimentaliteettiin, siinä oli paljon tuttua ja mulle sopivaa.

 

...että olisin halunnut mennä pimeän tultua 25 m/s tuulessa korkealle rantakalliolle aistimaan Atlantin puhuria ja kuuntelemaan rantakallioon paiskautuvien aaltojen kohinaa ja ihastelemaan niistä syntyviä vaahtopäitä. Mutta aika riittänyt, joten tyydyin videokuvaamaan samaisessa tuulessa läheisen satama-altaan aaltoja ja kadulla olevan vesilätäkön liikehdintää.

 

Aivan mahtava matka!!!!!