En jaksa edes muistella mitä kaikkea on tapahtunut sitten viime kerran, mutta nyt päällimmäisenä mielessä vatsatauti jälkimaininkeineen. Vielä perjantaina jännäsimme joudummeko peruuttamaan lauantaiksi suunnitellut syntymäpäiväjuhlat vol. 2 itse sankarin toipuessa, mutta perjantain ja lauantain välinen yönä iski sellainen tuplajättipotti, ettei tarvinnut miettiä montaa minuuttia, perutaanko nyt vai heti. Nyt heti, jos vaan kykenisi huonolta ololta kirjoittamaan ja vielä lähettämään tekstiviestin. Onneksi kotoota löytyi juhlia varten ostettua limua pari litraa ja suklaata, ja näistä oikeastaan koostui mun ja esikoisen lauantain ruokavalio – siinä vaiheessa kun jotain pystyi syömään.

Nyt on sitten pesty 60:n pyykkiä niin, että kone käy jo melko kuumana, heitetty yksi matto roskikseen ja hinkattu sängyn reunuksia laatasta. Eilen löytyi vielä yksi kuivunut yllätysoksu sängyn alta jota kukaan ei ole ollut halukas siivoamaan. Mies kokee ilmeisesti voivansa ulkoistaa itsensä sotkujen selvittämisestä, koska oli ko. yönä itse baarissa ja tuli kotiin vasta viiden aikaan aamulla, jolloin pahin laatoitus oli ohi. Sanoin ystävällisesti, että lapsi 50 %:sti hänen ja vaikkei ole ollut tapahtumahetkellä paikalla, on oikeitettu vähintään 50 %:sti siivoamaan sotkuja.