Jos itseensä pääsisi karkuun, niin juoksisin kovaa. Vaan ei taida onnistua. Sekös vasta on raskasta. Nyt jos joskus on sellainen  olo, että haluaisin erkaantua itsestäni tai vaihtoehtoisesti saada vaihtopään, edes hetkellisesti lainaan. Ihan kenen tahansa muun.

Olen kyllästynyt itseeni. Erityisesti siihen että en jätä käyttämättä mitään sellaista tilaisuutta jossa voin omalla sähläämiselläni mokata. Ja kun on tällainen kun on, niitä tilaisuuksia kaiken lisäksi syntyy päivän aikana monta kertaa.

Sopivassa määrin sählääminen on hyväksyttävää. Se voi olla jopa päivän parasta komiikkaa ja siitä voi saada viihdettä muillekkin jaettavaksi. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin se raja vastaan, että itseäni ei enää naurata ja se raja, että sähläyistä ei voi enää kertoa muille ilman, että pitäisivät minua jo todella ongelmallisena itselleni.

Tarkoitus oli tänne kirjoittaa tämä moniosainen monena päivänä vaivannut tapahtumasarja, joka tänään lopulta ajoi mut tähän pisteeseen. Mutta kun vituttaa niin paljon, on parempi yrittää vain unohtaa, eikä enää altistaa itseään vielä pahempaan itseinhoon. Kaikesta tästä paskasta (toivottavasti) opin: pidä huolta tavaroistasi: älä kadota pankki-/luottokorttia puoli tuntia ennen koneen lähtöä Islantiin.