En ole koskaan ollut erityisen taitava heittämään kuperkeikkaa. Jotenkin sen edellyttämä kropan eri osien yhteistyö ei suju luontevasti. Lisäksi pääni on herkkä eikä tykkää siitä tunteesta, kun menen huppeliskuppelis ympäri.

Ilmeisesti olen kompensoinut tämän taitamattomuuden heittämällä päänsisäisiä kuperkeikkoja. Ne onnistuu oikein hyvin, niitä voi heittää usein ja useimmitten ei tarvitse kovinkaan suurta effortia laittaa, että päänsisäinen kuperkeikka syntyy. Ainoa ikävä puoli tavis-kuperkeikkaan verrattuna on se, että näistä kuperkeikoista syntyy paljon enemmän vahinkoa. eikä niistäkään jää kovin hyvä tunne päähän.

Tänään taas. Eikä palautuminen entiselleen onnistunut edes normaalein keinoin.

Kaikki mikä justhetkisittenäsken oli tosi ok, onkin tässäjanyt kaikkea täysin päinvastaista. Sitten kun on tähän fiilikseen päässyt ei ympärillä näe muuta kuin tätä teoriaa tukevaa faktaa. Turha kenenkään yrittää muuttaa sitä faktaa muuksi.