Tiedän kyllä mikä vetää mua astetta matalammaksi. Tunnen kokeneeni epäoikeudenmukaisuutta, ehkä perusteetta ehkä en. Niin kauan kuin asioita ei perustella, käsitellä asianmukaisesti ja avoimesti – se tuntuu jossain määrin epäilyttävältä ja epäoikeudenmukaiselta. Kyllä mä ymmärrän puhetta, perusteluja, joskus jopa huonojakin: huonotkin perustelut melkein on parempia kuin perustelematta jättäminen.

 

Harmittaa välillä se, että olen niin periaatteellinen ja myös haluan seisoa periaatteideni takana. Vaikka joskus se koituu mun tappiokseni. Yritän kuitenkin vielä olla sitä mieltä, että vahingoitan itseäni vähemmän kun toimin omien arvojeni/periaatteideni mukaisesti kuin, että itseni kannalta parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi toimisin niiden vastaisesti.