Joskus - itse kullekin - voi olla hyvä riisua rillit hetkeksi pois päästä. Tai ainakin putsata niitä kunnon aineella ja katsoa kirkastuuko maailma. Vai sumentuuko entisestään, jos onkin huonoa ainetta?

Itse olen naarmuntuneiden, hyvinhyvin pinttyneesti likaisten pitkän matkan rillieni lisäksi käyttänyt monia muitakin rillejä: esimerkiksi alzheimer-rillejä, adhd-rillejä,  lasten adhd-rillejä, masennus-rillejä...

Rillien käytössä saattaa voi olla se huono puoli, että totuutena pitää vain sitä mikä rillien läpi näkyy. Sitten kun ottaa rillit pois päästä, tai edes varovasti nostaa ne nenän päälle ja kurkkii välillä rillien läpi ja välillä niiden ohi, ehkä hiffaa, ettei asiat välttämättä olekaan ihan just niin miltä rillien läpi näyttää. Tai ei ainakaan niin musta-valkoisesti. Myöskin, rillien/rillittömyyden kautta tuleva näkökulma vaikuttaa siihen, miten ehkä pitäisi toimia. Go or no go, vähän niinku, mutta ei tässäkään tapauksessa niin jyrkällä rajauksella.

On myös niitä, jotka käyttävät vain niitä omia rillejään, vaikka välillä olisi hyvä terästää katsetta toisillakin (tai jopa kolmansilla) rilleillä. Voi tietenkin olla, että ko. henkilöiden omiin rilleihin on jo tilaamishetkellä lisätty turhan väkevä ”optimisti”-kalvo, joka ei päästä lävitsensä edes realismia. Puhumattakaan siitä, että heille syntyisi tarve toisille rilleille, edes tilapäisesti.

                                                    Nimet%C3%B6n.jpg