Olen iloinen lapseni puolesta. Positiivista kehitystä oppimisessa on tapahtunut. Luultavimmin toisen viikottaisen erityisopetunnin ansioista, koska kotona tehtävien tekeminen on ihan yhtä hankalaa kuin aiemminkin… Ainakin tuntuu, että paljon enemmän poju on mennyt eteenpäin nyt kuin syksyllä jolloin oli vain yksi erityisopen tunti viikossa.

Näkyvä suoritus(jälki) on parantunut, ja pojan asenne oppimiseen, ja läksyjentekoon(kin) on hivenen positiivisempi. Kelläpä ei motivaatio paranisi, jos itsekin huomaa edistyvänsä. Niin paljon kuin poju onkin vastustanut ylimääräistä viikkotuntia… mutta varmaan myös itse tajuaa syy-yhteyden: sen että tunnista on ollut aitoa hyötyä. Olemme sanoneet pojulle, että hän on etuoikeutetussa asemassa, kun tuollaisen ekstratunnin saa - lähes yksityisopetusta kunnon ammattilaisen kanssa. Paljon on lapsia jotka sitä tarvitsi, mutta eivät sitä saa. Toki on meillä tukitunneille ihan asialliset perusteetkin...

Ilo oli nähdä konkreettisesti kehitys matikan taidoissa. Aiemmin abstraktimmat, mm. sanalliset tai symbolitehtävät, menivät ihan ohi (En tajua mitään!). Viimeisimmässä matikan kokeessa poju taisi saada täydet pinnat näistä aiemmin vaikeista tehtävistä. Joulukuun koe: 20/30 p, helmikuun koe 23/30 p (open huomio kokeessa: ope osittain apuna tekemässä) ja huhtikuun koe 25+/30p!!! Täytyy toivoa, että tämä näkyy myös todistuksessa eikä tule taas hieman odottamatonta yllätystä niin kuin joulukuussa.