Levonta aikaansaamatonta pyörimistä. Vituttaa kodin kaaos niin paljon, etttä kiukuttaa. Rähisen, kaikille tasapuolisesti. Muuttaisin kiukkuni energiaksi, jos osaisin. Sellaiseksi energiaksi joka pistäisi mut siivoamaan, muuten kuin yksi pieni pala kerrallaan ja sitten väsymys.

"Sori, äitiä nyt vähän kiukuttaa, ei saisi", sanon onneksi ääneen.

Ulkona on kuulemma lämmin, aivan ihan ilma, sanoo mies. Mutta tänään en saa auringonvaloakaan poikkeuksellisesti hyödynnettyä aurinkoenergiaksi. Eikä edes harmita yhtään se, että aurinko tosiaan paistaa ja päivä on jo reilusti iltapäivän puolella ja mä pyörin himassa edelleen yökkärissä. Sitä samaa ympyrää kuin muutama tunti sitten herätessäni. 

En ole kuitenkaan alakuloinen. Ennemminkin jotenkin utuinen ja väsyksissä, muttei päikkäritkään hotsita. Varsinaisesti krapulaakaan ei pitäisi olla. Ehkä vaan joku.