Viimeisen kouluviikon kruunaa palaveri koulukuraattorin kanssa: hyvä poju! Toista kuukautta jatkunut neljän pojan välienselvittely ei näytä ratkeavan. Opettaja on keinoton, me vanhemmat olemme kukin tahollaan ja yhdessä poikienkin kanssa yrittäneet saada välit kuntoon, mutta viimeksi tänään oli ollut jotain ja sitä edellisen kerran perjantaina... 

Tosiaan kun koko vuoden aikana ei pojusta ole tullut juurikaan käytökseen liittyvää sanomista, niin nyt huhti-toukokuussa on tullut vähän sitä sun tätä säännöllisen epäsäännöllisesti mm. käytöksestä, koulutyöskentelystä.

Mutta hyvä, sanon, tuolle tulevalle keskustelulle. Ei ole pahitteeksi muutenkin jutella kuraattorin kanssa pojusta, kun pojulla nyt tuota muutakin, oppimiseen liittyvää, haastetta on. Alku vuodesta pojan ope ja erityisope esittivät varovaisen huolensa, miten pojun käy kolmosluokan myötä kasvavien haasteiden edessä. Huoli se on minullakin.