Olotilasta toiseen.

Silloin kun olo on vähän hypomaaninen tekee mieli tehdä kaikkea. Saattaa olla sen verran kunnianhimoinen, että helposti jättää kaikki arjen ajankohtaiset tekemättä, kun pitää luovia jotain uuttahienomahtavaa.

Silloin kun olo on  perus ad(h)d (<- ilman lääkettä), onnistuu vapaaehtoiset itseään kiinnostavat asiat. Kovalla aikatauluvaateella tai muulla ulkoisella pakolla muutkin hommat hoituu, muttei suinkaan sitä reittiä, missä aita on liian korkealla.

Silloin kun olo on perus ad(h)d mutta lääkittynä, onnistuu ikävimmätkin pakot ainakin niin kauan, kun lääkkeen teho on päällä. Jos on saavuttanut hyvän flown lääkkeen vaikutuksen alaisena, niin parhaimmillaan se flow kantaa eteenpäin senkin jälkeen kun lääkkeen vaikutus on lakannut.

Silloin kun olo on masentunut ja vielä ad(h)d, niin kusee helposti kaikki. Stimulanttien teho hukkuu masennuksen mahdin alle. Hetkellistä toimeenpanovoimaa saattaa syntyä, mutta se myös sammuu normaalia helpommin pienenkin vastoinkäymisen jälkeen, kumuloituneiden epäonnistumisen tunteiden vaikuttaessa taustalla. Silloin ei suju edes vapaaehtoiset, kivat asiat.