Tässä päivässä oli paljon kaunista ja hyvää, vaikka niin odotin muuta.

Esikoisen kevätjuhla ei ollut niin väsyttävä kuin vielä joulujuhlassa vaikuttaneen rehtorin bileissä. 

Esikoinen oli edustava juhlassaan, ja todistus, oli esikoista tyydyttävä, mikä mieltäni piristi! Hienoa, että ope palkitsee, vaikkei poju ihan samassa tahdissa menekään. Mutta on perskeles yritetty, itse kukin, niin paljon kuin se luomuna on mahdollista.

Open aito kiitos hyvästä yhteistyöstä lämmitti. Ymmärrän, että toimensa puolesta hänen kuuluu näin tehdä, mutta uskon, etttä hän myös sitä tarkoitti. Edelliseen kappaleeseen viitaten, me vanhemmat olemme kyllä tehneet parhaamme pojan hyvinvoinnin maksimoimiseksi.

Esikoisen eilen kadonnut kännykkä löytyi. Voi mikä jälleen näkemisen riemu noiden kahden välillä oli aistittavissa. 😘 Mutta ei me poikaa helpolla päästetty jotta jotain tästä oppisi - eikä se liittymä vieläkään auki ole vaikka kapula on kädessä.

Miehen myötämielisyys perheen yhteiseen kivaan oli kivaa. Terassilounas, (päikkärit), yhteisurheilua- ja shoppailua, illallisen laittamista ja herkuttelua yhdessä ja erityisesti, omien harrastustarpeiden unohtaminen.

Tässä päivässä oli paljon ansaittua iloa, mutta jonkin verran myös jotain mikä pisti pohdituttamaan. Siitä ehkä kuulette ensi kerralla.