Merkillinen viikonloppu tuo edellinen. En tehnyt juurikaan mitään mainitsemisen arvoista, hyvä jos kodista pääsin ulos, mutta päänsisällä tapahtui paljon kaikkea psyykkistä ja fyysistä, ja viikonlopusta jäi epätodellisen kummallinen olo. Usvainen ja utuinen, joka onneksi haihtui heti viikon vaihduttua uuteen.

Viikonloppuun mahtui paljon äärimmäisiä tunnetiloja (energisyyttä, levottomuutta, raivoa, tyyntä, tuskaa, tyytyväisyyttä, euforiaa, pelkoa) ja se olikin varmaan yksi merkittävä syy, miksi olo oli niin epätodellinen sunnuntai-iltana. Pitkästä aikaa oli myös migreenityyppistä päänsärkyä, josta myös kumpusi tähän hetkeen uudenlaisia (mutta vanhoja tuttuja) tuntemuksia, mm. orastavaa paniikkikohtausta jonka sain teilattua ennen kuin pääsi alkua pidemmälle.

Yksi pahimmista ulospäin näkyvistä äärimmäisyyksistä oli kina tai raivari miehen kanssa (lapset eivät olleet kotona, en sellaista muuten päästäisi ilmoille), jonka/jota minä aika tehokkaasti aloitin, ylläpidin ja lopetinkin. Siihen varttiin tiivistyi kovaäänisesti ja pahoin sanoin paljon kaikkea patoutunutta, enkä todellakaan tarkoittanut kaikkea sanomaani (esim. että meidän olisi parempi erota). Lopulta itkin, tärisin ja haukoin henkeä. Ja mies lähti asioille ja miettimäänMutta tuo kaikki kannatti: ilma raikastui! Eikä kumpikaan palannut myöhemmin koko episodiin eikä oikeasti ollut tarvetakaan. Jatkettiin suurin piirtein niistä asioista ja niistä tunteista, joissa ennen episodin alkua oltiin. Kuitenkin mies tiedostaa ja tajuaa, että raivari sisälsi paljon asiaa, vaikkakin asioiden ilmaisu lähti jonkin verran lapasesta...

Mutta, mikä nyt sitten missäkin kohden oli syytä ja mikä seurausta. Jaa-a. Ja tuosta selvinneenä sanon, että onneksi on ohi. :)