Hippasen mietityttää esikoisen kesälomaolemus. Kovin erilainen poika on nyt ollut, tosin jo loppukeväästä alkanut kotona näkyvä uhmakkuus on edelleen loistossaan, mutta toisena ääripäänä sitten täydellinen vetäytyminen. Yleensä ottaa Akkarin ja vetäytyy omaan maailmaansa sitä lukemaan.

Toihan on hyvä trendi sinänsä, kun lukutaitoa pitäisi kehittää ja myös löytää niitä omia tapoja rentoutua/rauhoittua. Olen toistaiseksi halunnut nähdä tuon hyvänä asiana. Toisaalta lisääntyneet raivarit? Ja joskus pk:n vaikeimpina aikoina juurikin harrasti vetäytymistä aina saman toiminnon pariin, ja se myöhemmin osoittautui enemmän "oireeksi". Lisäksi nyt ignooraa kaikki kaverien leikkipyynnöt eikä vastaa heidän puheluihin. Sanoo vaan, että haluaa lomalla olla rauhassa. Noh, tavallaan ymmärrän tuon selityksen, mutten usko sen olevan koko totuus.

Olen yrittänyt jututtaa poikaa, mutta hänestä on aina ollut vaikea saada mitään irti. Ainakaan kyselemällä, eikä suorasanaisesti. Se on aina ollut sellaista vihilankojen etsimistä hänen sanakäänteistään, niihin tarttuminen oikea-aikaisesti ja jonkinlaisen totuuden löytäminen eri vihjeistä. Jatkan siis pähkinän kanssa puurtamista...