Sietämätöntä. Kamalaa. Ja menee pahemmaksi vuosi vuodelta ja ketutus yhdellä kerralla alkaa aiempaa nopeammin, puhutaan enää parista tunnista. 

Onneksi on oma huone, tila, johon voi vetäytyä, kun tarpeeksi veetuttaa. Onneksi on oma auto, ja voi äänestää renkaillaan - lähteä hetkeksi tuulettumaan tai vaikka ajaa kotiin saakka.

Se mikä tässä on hyvää: oma perhe-elämä tuntuu auvoiselta tämän kokemuksen jälkeen. Siitä huolimatta ettei perhearki ole suinkaan ristiriidatonta. Kuitenkin kun on ristiriitoja lähisukulaisten kanssa ja oma perhe puhaltaa periaatteessa yhteen hiileen, niin se vahvistaa oman pikkuperheen yhteenkuuluvuutta ja tuntuu todella hyvältä. 🤗  Vaikka välillä tuokin turvaportti rakoilee.

Minä olen musta lammas. Omassa lapsuuden perheessäni ja se stigma elää vielä hyvin vahvasti, ja se on myös tarttunut. Kun se on olemassa niin on aivan sama mitä teen tai sanon, niin aina siinä on jotain vikaa. Tai ainakin syyllinen löytyy kovin helposti. Eikä tämä ole todellakaan tuulesta temmattua tai paranoidista, sillä olen tätä muutama+ vuotta sitten käsitellyt asiaa terapiassakin. 

Ok, tapani ilmaista itseäni ei aina ole täysin neutraali ja sanon eriävät mielipiteeni keskimääräistä helpommin ja räväkämmin. Mutta en liiottele, vaan kerron faktat faktoina. En kaunistele. 

Mutta kaikenlaiset arkiset asiat aiheuttaa hämmennystä. Esimerkiksi mitä jääkaapissa/pakastamisessa sää säilyttää ja kuinka kauan. Kuinka usein kaupassa "saa" käydä. Kuinka paljon ruokaa valmistetaan kerrallaan. Mulla on perusteet, muilla on perusteet. Mun kannalta ainoa haaste on se, että muiden perusteet on oikein, mun ei. Sitten on niitä, jollei ei asialle ole merkitystä, mutta jos mä nillitän, he kuitenkin ovat niiden toisten puolella.