Olen viimeisen 4h aikana vittuillut omalle mutsilleni, miehelleni, veljelleni ja anopilleni (<- epäsuorasti). Hyvä mä! 👏🏼 

Mut joo: kaikki musta täysin aiheellista/ansaittua/hyväksyttävää. Siis syystä, täysin syystä. Olen joutunut argumentoimaan vastaan ja mielestäni olen siinä onnistunutkin. Mun argumentointi perustuu pitkälti lasteni etujen maksimoiseen eikä sen kummempaan, mut ei se silti välttämättä mieltä kohenna. Kuitenkin minäkin mieluiten eläisin täysin riidatta, konfliktitta, ilman erimielisyyksiä - mutta en mäkään kaikkea kestä, ja sitten kun se sanainen arkku aukeaa, niin sitä ei helpolla sulje kukaan. 

Kiukku on maksimaalista, mutta yritän nyt (<- vihdoinkin?) pitää turpani kiinni. Ihan vain itseni vuoksi. Meillä lusiva anoppi, ja mieheni, ovat nähneet jo kaiken enkä niiden vuoksi yritä tsempata. Skidit on jo onnellisesti unten mailla.