No löytyihän se looginen selitys, miksei koulusta ole kuulunut mitään esikoisen osalta: Wilma on ollut rikki. Sen verran poikakin on jotain kertonut, että tiesin, ettei ihan pulmusena ole ollut. Nyt kun opettaja sai viestinsä lähtemään niin tulihan sieltä kaikenlaista. Kun mielessäni listaan kaikki kuulemani/lukemani asiat voin todeta, että poju on kyllä ottanut aika tehokkaan alun, negatiivisessa mielessä. :(

Peruslässynläätä miehen suusta, että se nyt on vaan jännitystä, kun nyt pitkän loman jälkeen taas palaa koulupenkille. Keväällä oli sitten sitä kuuluisaa kevätväsymystä kesäloman kynnyksellä. Ja mitä kaikkea milloinkin: hyviä, ja huonoja selityksiä maailma on täynnä ja niitä myös käytetään, kun ei haluta kohdata itse asiaa.

Opettaja onneksi on ajan hermoilla ja sanoi jämysti, että jos ei pojan touhu ala tuosta muuttumaan, pitää miettiä tuen muotoja. Osa-aikaiseen erityisopetukseen poika sai yhden viikkotunnin lisää - ihan pyytämättä- mutta se ei ratkaisse peruslevottomuuden ja aikaansaamattomuuden ongelmaa.

Multa löytyisi kokeilunarvoinen ratkaisu hyvinkin nopeasti lääkekaapista, mutta kun toisen pitää vielä sulatella ja yrittää kohdata totuus. Se ei vaan saisi kestää liian kauaa, koska nyt pitää ajatella pojan parasta.