• Arjen karuus iskee silmille kun kömpii pois peiton alta. Se karuus, jolle teoriassa olisi aikaa nyt tehdä jotain, mutta käytännössä ei voi, koska ei jaksa. Ja vaikka jaksaisi, ei viitsi rasittaa itseään enempää.
  • Siwa, jonka pitäisi olla yllättävän lähellä, onkin yllättävän kaukana.
  • Lapsi, joka yleensä innokkaasti lähtee käymään Siwassa, on nyt innoton lähtemään (enkä minä tietenkään vastuullisena vanhempana päästäisi flunssaista lasta kauppaan. ;) ).
  • Jatkuva Clash of Clans, Lego Star Wars tai Motocross-pelin äänet alkaa kirraamaan hermoja. Toisaalta en jaksa toimia ohjelmatoimistona, joten hyöty-/haitta-akselilla mitattuna ollaan vielä hyödyn puolella, kunhan pitää oven välissä kiinni.
  • Juuri kotiflunssailupäivinä kotikadun katulamppuja vaihdetaan kotitalon kohdalla ja olohuoneen ikkunasta saa ihailla kahta työmiestä nostalavalla, juuri meidän ikkunan kohdalla. Onneksi kaihtimet saa nopeasti alas, mutta ne ei toimi äänisuodattimena.
  • Just kun päätin tällä viikolla aloittaa taas jumpan, en aloitakaan.
  • On liikaa aika pohtia vastausta kysymykseen: miksi meillä taas on flunssa? Kun edellisestä kolme viikkoa kestäneen flunssan loppumisesta on aikaa ehkä kaksi viikkoa. Mä kun luulin, että tää oli pelkkä päiväkotimaailman vitsausta. Tai sit se on muilla, mutta miksi ei meillä? Tällä mielikuvituksella kysymykseen löytyy monta hyvää vastausta.
  • Eilen pienen hetken olin ihan tyytyväinen kun makasin kuopuksen kanssa viluisena peiton alla, verhot säpissä,  rouskutin salmiakkikarkkeja ja bongasin lähi-Pokestopin viiden minuutin välein. Muttei sitäkään tuntia enempää jaksa. Varsinkaan kun PokemonGo ei näytä palkitsevan samalla Pokestopilla istuskelusta, tai makoilusta, tässä tapauksessa.

Muutenhan flunssailu on mitä suurinta riemua!!!