A4:n kokoisen ruutupaperin jokaiselle riville ylhäältä alas ja myös osin sivun toiselle palstalle on kirjoitettu joku task. Vanhimmat on vanhoja ja tuoreimpia ei edes ehdi kirjoittamaan. Vanhimmat vanhenee entisestään – onko ne edes välttämättömiä hoitaa koskaan? Jos valokuvat ovat olleet teettämättä seitsemän vuotta niin ei kai ne happane, vaikka odottaa vielä toiset seitsemän? Paitsi jos kovalevy tai varamuistikku posahtaa? Äh, no kai ne vielä pari vuotta ees kestää.

Ei monetkaan jutut ole kovinkaan työläitä, ne vaan pitäisi tehdä. Mutta sitten kun…bling…olet aloittamassa…blingbling…tekemään sitä listassa tärkeintä…blingblingbling…ehtii siinä ajassa tulla jo kolme akuutimpaa, jotka kirii listan kärkeen. Siis jos ne ehtisi kirjoittaa listaan. Tyyliin: pitäisi tehdä vakuutusilmoitus yli kk sitten pöllitystä pyörästä…oho, lapsen puhelin tippui kalliolle ja meni säpäleiksi…oho, (pari päivää edellisestä) toisen lapsen avaimet katosivat…sitten vielä ”levoton päivä”-löydös Wilman tuntimerkinnöistä. Syö muuten tehokkaasti multa henkistä energiaa, pysäyttää ja joudun aloittamaan kaiken alusta. Sitten joskus.