Tulevan kahden viikon lomamatkan suunnittelu on kohtalaisen vaikeaa, kun ensimmäinen kina syntyy aiheesta: miten matkaa pitäisi suunnitella.

Putkiaivoinen sunnittelija sanoo, et nyt otetaan läppäri, kynä ja vihko, istutaan pöydän ääreen vähintään puoleksi tunniksi ja suunnitellaan.

Kotielämän multitaskaaja sanoo samalla kun leipoo kolmea piirakkaa tuleviin myyjäisiin: nythän on hyvin aikaa samalla kun mä leivon.

"Ei, ei, ei. Kyllä pitää istua alas ja keskustella."

"Ei, ei, ei, mä niin en pysty siihen kuitenkaan. Istumaan alas ja suunnittelemaan, siis pelkästään, voihan siinä samalla tehdä vaikka mitä."

"Ei ja ei."

"No voisitko sanoa edes jotain ajatuksia, että mihin kaikkialle olet kohteessa ajatellut mennä ja missä järjestyksessä? Voisin tässä leipoessani samalla prosessoida." Se nimittäin tulee tarpeeseen etenkin, jos mulla on aivan toisen suuntaiset ajatukset...ettei seuraava kina synny heti kättelyssä, jos/kun istumme joskus alas suunnitelemaan.

Vastaus on helppo arvata.

Tietty voisin ulkoistaa koko suunnittelun miehelle, ottais varmaan vastaan. Sanon 'rispekt'. Miehen itsenäisesti suunnitttelema Etelä-Afrikan matka (jos tulikin eräiden käänteiden jälkeen häämatka) oli fantsu, priima ja loppuun asti mietitty. Kun taas jollain toisella voi käydä niin, että puoli vuotta aikaisemmin ennen matkaa varaa halvat lennot koko neljän hengen poppoolle, mutta neljä päivää ennen lähtöpäivää huomaa, että liput löytyykin vain kahdelle neljän sijaan. Hups.

Mutta nyt taitaa olla jo sen verran housussa, että edellyttää effortia molemmilta. Kuukausi aikaa lähtöön: yksi hotelliyö varattu ja lennot tietty. Enää puuttuu vuokra-auto, 13 hotelliyötä, suunnitelma mihin autolla kurvataan ja milloin, ja erinäisiä (=lukuisia) muita matkaan liittyviä käytännön järjestelyjä. Sitten yks joulu. Sitten yhdet 9-vuotissynttärit.

 

                          th.jpg