Reilun kolmen tunnin yhteiselo riittää palauttamaan mieleen kommuunioleilun riemut. Kaikenlaista sanailua muutamaan tuntiin mahtui, kun joka-alan-asiantuntija-kaikki-tietävät-viisastelijat kokoontuu yhteen. Mulla ei ole tarvetta ylimääräiseen viisasteluun, vaan toimin käytännönläheisesti, ratkaisukeskeisesti.

Tyhjennän jääkaappia melko rivakalla kädellä kolme kuukautta seisseestä moskasta. Heitän avatut purkit suoraan mustanpuhuvaan muoviseen pussiin, avaamattomista katson vkp:t, jonka jälkeen teen päätökseni tuotteen sijoituspaikasta. 98 %  siihen mustaan pussiin.

Sivusta kyselee äitini "Et kai sä nyt kaikkea tuosta vaan heitä roskiin?"

Minä: "Kyllä vaan."

Äitini: " Mut kai nyt vähän pitää kattoo.."

Minä: " Rouva on hyvä, ottaa pussin ja levittää vaikka ruokapöydälle. Voi valita haluaako välipalaksi vaikka homeista juustoa (huom: ei homejuustoa) , läpimätää suolakurkkua ja hapantunutta maitoa."

Ei tehnyt mitään ja oli hiljaa. 1-0.