Niin. Just kun ajattelin, että asiat joiden ei ole tapana järjestyä, saattaisivat kuitenkin järjestyä...ainakin ihan sillä niin minimiminimi-tasolla kuin ikinä voi. Sit tuleekin puskista kilokaupalla odottamattomia juttuja, jotka pistää pakan uudelleen ihan sekaisin. Tällä hetkellä mä olisin todella onnellinen, jos mulla olisi listalla vain ne asiat, jotka olivat sillä alkuperäisellä listalla asioista joilla ei ole tapana järjestyä. Mitä vtt:a tällä maailmalla on mua vastaan?

Nyt tällä hetkellä akuutisti mä en pysty muuta kuin korkeintaan pyörimään ympyrää ja ihmettelemään, kuinka tässä taas näin kävi. En ole läheskään vielä ajatusten kokoamisvaiheessa.

Sitten joskus, toivottavasti ei kuitenkaan aivan liian myöhään, mun täytyy alkaa priorisoimaan. Perunko joulun? Jos en peru, niin missä pidetään, millä konseptilla. Vai jätänkö työt tekemättä? Vai jätänkö kohtalaisen reppanan toisen vanhempani huomioimatta? Joku "kärsii" joka tapauksessa, mutta miten mä minimoin kokonaiskärsimyksen määrän vai ajanko vain omaa ja pikkuperheeni etua? Tämän pohdinnan päälle tietty pieni henkinen haaste, miten toisen vanhemman tämän kertainen sairaalareissu päättyy. Jokainen reissu on pahasta ja huonontaa perustasoa entisestään, vaikka tästäkin kerrasta selviäisi.

Äh, ehkä mä olen nyt vain ylimitoitetun tunnekuohun vallassa. Huomenna ehkä uusin ajatuksin? Tiiä sitte.