Maanantaina puolipuskista alkanut v*tutus^^. Ehkäpä taas liian monta v*tusta synnyttävää pientä juttua? Olipahan aikamoinen. Mietin miten purkaa: purin hampaita yhteen, pyörin henkisesti ympyrää, nipistin itseäni, murisin puoliääneen aina tilaisuuden tullen, yritin kirjoittaa, mietin että pitäisikö lähteä punttisalille nostaa rautaa tai vetää pikaspurtteja työpaikan käytävillä. Yritin etsiä vertaisv*tutusseuraa. Löysinkin. Mä: ”Onko sulla jotain keinoa, miten purkaa määrittämätöntä v*tutusta?”  Hän: ”Ai, suaki v*tuttaa”. Puolen tunnin peen jauhaminen auttoi vähän. Illalla otin napin ja menin pienelle Poksu-jahdille.

Silti jäi päälle joku. On sellainen ”pakko pitää otsa kurtussa koko ajan”-olo. Sisäisesti ärsyyntynyt olotila, mikä ei erityisesti kohdistu mihinkään tai kehenkään eikä purkaudu ulospäin. Kait sitä vois kuvailla ”sisäiseksi yleisv*tutukseksi”, joka onneksi on lieventynyt maanantaista eikä häiritse enää läheskään niin paljon suoriutumista. Toisaalta, työpaikan ulkopuolella siitä on hyötyäkin, koska se laukaisee pakkoliikkumisen tarpeen, joka näyttäytyy kotona mm. kotitöiden suorittamisena.

Sitten kun on yleisv*tutus päälle, niin kaikki, hyvinkin pienet vastoinkäymiset alkaa v*tuttamaan nopeammin ja kokonaispotti kasvaa. Hmmm…tässä kertomuksessa on jotain tuttua, onkohan tätä tapahtunut ennenkin? Ehkä. Ja on näistä ennenkin selvitty.

Pieni mahdollisuus on siihen, että tää johtuu yhdestä toisesta napista, jo aiemmin semi-toimimattomaksi todetusta. Joko sillä on liian vähän tehoa tai sitten sillä on tehoa vääriin asioihin. Jos ei v*tuttais niin paljoo, niin saisin ehkä aktiivisemmin aikaiseksi tehdä asialle jotain.

Jostain mulle tuli mieleen vanhan klassisen lasten laulun ”Leijonaa mä metsästän”-biisin ensimmäinen kertosäkeistö: 

”Edessä on suo.

 Märkä, upottava suo.

 Sitä ei voi ylittää.

 Sitä ei voi alittaa.

 Sitä ei voi kiertää.

 Täytyy mennä lävitse.”

Harmi vaan, et biisi ei kerro miten se tehdään. Tai sitten en jaksanut ottaa selvää. Tai sitten en halua ottaa selvää.

^^ Sanan * korvataan oikeassa elämässä i-kirjaimella.