Mä onnistuin tänään heittämään kaksi muovipussillista vanhoja vaatteita pois ja samasta kätköstä mä löysin vaatteita, joiden olemassa olosta mulla ei ollut mitään muistikuvaa. Wau, mikä uusi joulu, paljon uusia ihan kelpoja käyttövaatteita! Ja löyty ne pitkään kateissa olleet talvikengät ja myös ne talvikengät, jotka luulin heittäneeni roskiin. Syytä miksi ne oli yläkaapissa en tiedä, mut varmaan ihan tosi hyvä! 🙄

Ja siis mitä mun oikeesti piti tehdä? Pakata lähestyvää reissua varten, mutku... mä niin tiedän, ja mieskin tietää miten tässä käy. Taksi venaa jo pihassa ja mä kailotan miehelle "hei vielä nää kengät". Matkalaukkuun jonka kiinni saamiseksi pitää istua sen päällä, siis jo ennen sitä yhtä kenkäparia. Tämä toistuu, aina. Tulee kirosanoja, paljon kirosanoja, miehen suusta. En vaan pysty päättämään, ajoissa.

Tavoite on 2h ennen lentokoneen nousua olla kentällä. Meillä se tarkoittaa aina 1h, edellisessä kappaleessa mainitusta syystä. Ja koneeseen mennään aina viimeisellä kuulutuksella, kun aina tulee se pissahätä eikä muutenkaan kannata yhtään ylimääräistä minsaa istua ahtaassa tilassa. Yritetään tällä kertaa olla sen verran ajoissa, ettei meitä tarvitse kuuluttaa koneeseen. Yritän myös tsempata edes tämän kerran, etten taas narahda käsimatkatavaroiden läpitsekkauksessa nesteiden osalta. Matkustamiseen liittyvä il clasico nro. ääretön.

Mun matkustuskommelluksista voisi kirjoittaa kirjan... Kaikesta huolimatta ollaan aina reissuun päästy, ja takasinkin. Ehkä tälläkin kertaa.  🇺🇸🌴☀️✈️🔜

                                  IMG_1170.jpg