...ja sitten kun siitä ahdistuskuplasta pääsee hetkeksi ulos - mä en tiedä miksi ja miten mä pääsin - sitä vaan pyörii ympyrää ja ihmettelee, että mitä nyt sitten pitäisi tehdä. Mihin mä suuntaan ajatukseni, mihin mä suuntaan tekemiseni. Osaanko ollakkaan?

Lakkasin kynnet.

Siinä ahikuplassa on tavallaan niin tuttu ja turvallinen olo. Pitkältä ajalta kokemusta, muttei ole kuitenkaan täysin kroonistunut. Ristiriita on siinä, että kun se olo on päällä siitä todellakin haluaa pois. Ja silloin se ei ole päällä, sitä salaa etäisesti kaipaa.