Taisin kukistaa jo alkaneen laskun ottamalla pienen 25 mg:n nökäreen lisää elämänmakuista pilleriä. Sen se näköjään vaatii, tai tähän asti on vaatinut noin kuukauden välein. Mä en tiedä kuinka korkealle pitää kivuta, että on riittävästi. Entä jos niin ei käy?

Trendi ei oo ollut mikään paras mahdollinen: nyt useammin ja lamauttavammin - ainakin kun vertaa vuosia taaksepäin. Ei mulla ole kai koskaan ollut varaa rypeä sellaisessa fiiliksessä, mutta liian usein mä olen löytänyt itseni rypemässä - yleensä omasta syystä. Tätä nykyä mä olen sen verran sitounut, etten kauaa odota "josko se siitä", koska useimmiten se ei siitä paremmaksi muutu. Itsekseen. Ehkä mä olen ottanut opikseni?

Aika hyvin mä olen oppinut tunnistamaan ne ajatukset, tuntemukset ja käyttäytymisen muutokset, jotka puskee päälle kun kuopan reuna lähenee. Näin nytkin. Toisaalta tuntemuksia on välillä vaikea erottaa mun alkuvuoden uudesta kaverista, joka ei tunnu poistuvan niin nopeasti kun mä toivoin. On mukana vielä tiiviisti ja se tuo oman pienen kipinänsä tähän kaikkeen. Sitä suuremmalla syyllä ne asiat, jotka pystyn blokkaamaan konkreettisella toimilla, kannattaa blokata. Jää vähän enemmän energiaa setviä loppuja.

On tullut mietittyä etenkin viimeisen vuoden aikana useampaan otteeseen, että ei tää nyt ihan helppoa ole. On kai jonkin verran hyvääkin tapahtunut, mutta silti, tää kaikki on niin paljon kokonaisvaltaisempaa kuin koskaan ennen. Ja nyt siis puhutaan pelkästään päänsisäisestä elämästä.