Tähän tunteeseen. Sitä on ollut niin paljon, jo aivan liikaa. Eikö olisi tarjolla jotain muuta?

Enkö voi vain päättää, etten reagoi? No en. Se vaan tulee, vaikka mä en taas uskonut niin käyvän.

Mä en pysty rationalisoimaan ajatuksiani, koska niitä on liikaa ja ne ovat liian monihaaraisia. Ja lisäksi, se tuntuu epämiellyttävältä, koska se edellyttää niiden ajatusten lähestymistä, ja musta ei ole nyt siihen. Yritän pitää niitä loitolla, jotta mä pystyn edes vähän kontrolloimaan ahdistuksen tunteita.

Mitä sitten, jos mä ihan totaalisesti kyllästyn?