Oli taas yhdenlainen aamu.

Herätys 6.30 saatanmoiseen hedariin (niin kun eilen aamullakin). Vai kumpi oli ekana: stressiä tuottavat ajatukset vai hedari? Nukahdin tai en nukahtanut sekunniksi. Ovi kolahti vai kolahtiko? Tuliko mies vasta nyt kotiin? Stna. En oo varma, koska hedari ja väsymys vei voiton.

Nousin ja otin bissen, koska jossain luki että jännityspäänsärky voi helpottua joskus alkoholilla. Oon kokeillut jo parasetamolia, Buranaa, venyttelyä selkäjumin poistamiseksi, saunomista, kylmäpussia jne. En keksinyt enää muuta. Enkä tiedä onko kyse jännityspäänsärystä.

Noh, siinä sitten paremmin herättyäni ja bissen lomassa tein aamupalaksi pikanuudelikeiton, surffasin netissä, luin Hesaria ja varasin netistä ajan hierojalle (neljää tuntia myöhemmin en muistanut mikä oli kloaika enkä ollut varma menikö varaus edes läpi, selvis kullä kun soitin typertyneenä hierojalle..).

Ei auttanut bisse ei. Otin 800mg Buranaa ja menin takaisin nukkumaan joskus kasilta. Nukahdin, vaikka hedari ei vielä helpottanut.

Heräsin kahden tunnin päästä. Levänneenä, mutta särky taas alkoi hiipimään. Alkoi itkettämään ja selvitin kattaako työterveyshuoltoni viikonlopun lekurikäynnit. Ei maksa. Joudunko stna menemään päivystykseen? Jonottamaan, ja todennäköisesti kuitenkin saisin ei-niin-hyvää-palvelua, taas. Mutta, jos en ole valmis maksamaan...

Aloin itkemään julkisesti. Sanoin lapsille, että nyt en enää kestä, kun mikään ei auta. Tuun hulluksi tästä jatkuvasta särystä, vaikkei se mikään tajunnan räjäyttävää ollut, mutta mun sietoraja ylittyi sen jatkuessa. Menen itkien krapulaisen miehen luo ja sanon et mä lähden nyt päivystykseen moro.

Lapset huutaa aamupalaa. Laitan ja samalla keitän vielä ittelleni kaffet, ja juttelen lasten kanssa mukavia.

Menee hetki. Bling...särky katos. Johonkin. Minne? En tiedä. Mun elämä on kyllä muutenkin yhtä suurta jännitysnäytelmän ja draaman sekoitusta. En voi tietää miltä maailma näyttää minuutin päästä. Nyt se näytti hyvältä.

                       imagesCAULDANI.jpg