Yksi on alkoholiriippuvainen ja lievästi muistisairas. Yksi on kroonisesti vakavasti sairas, jonka elinajanodote ei liene enää kovin montaa vuotta. Yksi on alkuvuodesta syöpädiagnoosin saanut. Yksi on lapsi, jolla on neuropsykiatrinen diagnoosi ja oppimisvaikeuksia. Yksi on lapsi, jolla todennäköisesti on myös neuropsykiatrinen diagnoosi, oppimisvaikeuksista ei vielä tietoa. 

Siinä ne.

Ja minä, noh…lista on pitkä ja pitkäaikainen psykiatrian/neuropsykiatrian osalta. Matkan varrella on tullut enemmän lisää kuin pois lähtenyt.

Kaikista noista kumpuaa säännöllisen väliajoin jotain jännitettävää, selviteltävää, ihmeteltävää, surtavaa tai hermostuttavaa.

Kun ynnään tuohon päälle vielä töissä tapahtuneet isot muutokset niin mahtaako olla ihme, että mun psyyke pikkuisen horjahtelee?


                           index.jpg